Sukutapaaminen Toholammilla 7-9.8.2026 oli onnistunut kokemus

Sukutapaaminen Toholammin Hirvikoskella oli onnistunut tapahtuma. Paikalla oli hieman vajaa sata sukulaista ja puitteen olivat hyvät. 

Tapaamisen tärkein tavoite oli perustaa sukuseura ja se toteutui hienosti. Nyt meillä on sukuseura, jonka tarkoituksena on edistää suvun asioita monella eri tapaa. 

Tapaamisen toinen ajatus oli saada tutustua sukujuuriin sekä sukulaisiin ja sekin toteutui mainiosti. Lauantai päivä meni suurelta osin siihen, että sukuhaarat esittäytyivät ja olihan se avartavaa kuulla viitisenkymmentä puheenvuoroa, jotka sisälsivät mielenkiintoisia tarinoita ja tieto suvun tapantumista.

Itseäni puhutteli suuresti Kaisa Porasen ja Tarja Pohjosen läsnäolo ja tieto siitä, että Antti ja Kaisa olivat heidän pappa ja mummo. Tämä kokemus jotenkin lyhensi aikani hahmottamista. Siitä ei kuitenkaan olen niin kauan aikaa. 

Osallistujien yleinen kokemus, mitä wapista olen lukenut, on ollut mukava ja innostunut. Ihmiset ovat sanoneet, että suku on tullut tärkeämmäksi ja kiinnostus ihmisten asioihin on lisääntynyt. 
On myös ollut mukava lukea kommentteja, joissa esille tuodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Suvun arvostus on noussut monen henkilön kohdalle. 

On myös ehditty jo usean ihmisen toimesta toivomaan uutta tapaamista vuodelle 2027. -Janne

Sukukirjaan tulevien tietojen kerääminen on aloitettu

Sukukirja on tarkoitus julkaista keväällä 2027. Kevätaurinko nousee pian ja siksipä aineiston kerääminen on aloitettu ja on hienoa kuinka monet ihmiset ovat jo lähettäneet tietojaan sekä kertoneet tarinoita. Kiitos paljon aktiivisuudesta. 

Jos et ole vielä lähettänyt omaa tarinaasi niin nyt on hyvä aika istahtaa kupposen ääreen ja kirjata ylös niitä asioita, mitä haluta tulevien sukupolvien kirjasta lukevan. Jokainen tarina on ainutlaatuinen ja siihen kannustammekin, sillä erilaisuus on rikkautta. Kun tarinasi on valmis niin lähetä se suvun sähköpostiin suku@korkiakangas.fi

Mitä tarinassa on huomioitava?

Lauri Kalliokoski on sukututkija ja koonnut mm. Kalliokosken sukukirjan. Kysymme siis häneltä mitä hyvässä sukukirjassa tulisi olla. Lauri tulee kirjoittamaan siis tämänkin sukukirjan yhdessä kirjatiimin kanssa.

"Hyvä sukukirja ei ole vain luettelo sukulaisista vaan se sisältää henkilötietojen lisäksi perhekohtaisia tarinoita. On tärkeää saada "lihaa luiden ympärille". -Lauri

Onkin kiinnostavaa ajatelle kirja, jonka voi iltasella ottaa luettavaksi ja nimenomaan lukea sieltä erilaisia tarinoita suvun tapahtumista. Siellä on ehkäpä huumoria, erilaisia kohtaloita ja ihan sitä tavallista arkea. 
Kun mietin itse millaisen tarinan kirjoittaisin, niin ehkäpä se kertoo ison lapsiperheen arjesta kuinka kotitarvemyllyllä jauhoja jauhettiin, lehmiä huudeltiin lypsylle ja kuinka koulun jälkeen kannettiin polttopuita pannuhuoneen laatikko täyteen. Olihan sekin mahtavaa juoda heinäpellolla äidin tekemää kotikaljaa janoon, kun heinäkuorma alkoi olla valmiina kotiin vietäväksi. Veljeni otti Majurin ilmanputsarin pois, että kulkisi kovempaa. Oi niitä kesäperhosia, jotka väistelivät Jyringin sorateillä  kirkuvaa lapsikatrasta. No jotain tämän tapaista tulee nyt mieleeni. Huomaan hymyileväni. -Janne

On siis toivottavaa, että sukukirjaan saadaan perheiden elämästä tarinoita. Jokainen perhe laitetaan omalle sivulle järjestykseen sukuhaaroittain. Sivua voidaan kutsua "sukutauluksi"

Sukutauluun:

• Perheen äidin ja isän kaikki etunimet, syntymäajat ja syntymäpaikat, puolisoiden vihkimisaika ja vihkimispaikka. Naispuolisen puolison (o.s.) =omaa sukua.
• Sukuun tulleen" puolison vanhempien nimet ja syntymäpaikat. (Tämä tuntuu ehkä tarpeettomalta, mutta se ei ole turhaa. Tässä on kyse mahdollisen sukuselvityksen jatkosta. Joku perheen lapsista haluaa myöhemmin saada selvitystä myös tuon toisen vanhempansa juurista ja tämä auttaa kovasti, jos tiedossa on paikkakunnat, joista lähteä näiden isovanhempien tietoja etsimään).
• Perheen lasten etunimet, syntymäajat ja syntymäpaikat. Luonnollisesti kuolinajat ovat myös tärkeä osa tietoja.
• Tarinaa perheen elämästä ja siihen voi sisältyä perheenjäsenten koulutus, ammatti ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Urheilusaavutukset voisi olla osana henkilöhistoriaa. Saavutuksista ainakin huomattavien kunniamerkkien saaminen ja mahdolliset ylennykset sotilasuralla reservissä olisi mainitsemisen arvoisia. Näiden kaikkien tietojen antaminen ole pakollista, mutta ne antavat upean kokonaisuuden perheen jäsenten elämästä ja olosta tässä rakkaassa synnyinmaassamme yhteiskunnan jäsenenä juuri sillä paikalla, jolle meistä kukin on "istutettu".
• Lapset jotka ovat perustaneet oman perheen tulee omaan tauluun.

Monesti puolison kuoleman jälkeen solmitaan uusi suhde. Sitä koskee luonnollisesti samat säännöt. Aina ei solmita avioliittoa, vaan saatetaan elää avoliitossa. Se on syytä mainita. Joskus tyydytään elämään kihlattuina ja sekin on syytä mainita. Avioeron tapahtuessa se tulee mainita.

Jos lapsia on useammasta parisuhteesta, ne on kirjattava sen puolison nimiin, jonka lapsesta on kulloinkin kyse. Näillä tiedoilla saadaan jo kohtuullisen hyvä kokonaisuus perheestä. 

Tämä on prosessi, jota tehdään yhteisin voimin ja jokainen suvun aikuinen jäsen huolehtii vain omasta "tontistaan". Lasten tiedoista vastaa aina perheen vanhemmat. 

-Lauri

Jutun kirjoitti Janne

Tämä kuva kerto kuinka suku on kasvanut reilu sadan vuoden aikana.  Taustalla näkyy myös maamme vaiheet.

Tämä kuva tuo esille sen, kuinka isän rooli on ollut merkittävä sukupolvien ketjussa. Äidit olivat kuitenkin kotona lasten kanssa ja isät taas puolestaa joutuivat tekemään paljon töitä ja hankkimaan toimeentulon perheelle. Taustalla näkyvät maamme vaiheet tuovat esille myös sen, että olosuhteet ovat olleet merkittävä osa arkea. Elinkaari tässä aikaperspektiivissä alkoi nälkävuosista ja kulkee itsenäistymisen, sotien ja jälleenrakentamisen kautta tähän hetkeen, jossa nämäkin kuvat luodaan muutamassa minuutissa tekoälyn avulla.

Tarinat muuttavat käsitystämme suvun vaiheista

Minun muisto ja käsitys suvusta ja sukulaisista on hyvin kapea. Olenhan saanut käsityksen vain yhden perheen kautta. 
Lapsuuden kyläilyt sukulaisten luona on rikastuttamassa myös sitä kuvaa mitä kannan mukanani. 
Kohtaamiset sukulaistan kanssa rikastuttavat sitä kuvaa mikä suvustamme on.

Kun katson tekoälyn luomaa kuvaa missä 3500 ihmistä ovat suurena joukkona, tajuan, että olen osa isoa yhteisöä. Olemme "sukulaisia". Tämänkin kuvan ihmisistä jo useat ovat edesmenneitä ja he ovatkin vieneet mukanaan tarinoita, joita emme voi enää kuulla. Siksi ajattelen, että jos haluamme tarinoiden säilyvän asialle on tehtävä jotakin.

Lauri Kalliokosken alulle laittama hanke sukukirjan tekemisestä on todellakin tervetullut. Toiveena onkin, että kirja ei ole pelkkä sukuluettelo vaan täynnä tarinoita ja kertomuksia siitä arjesta millaista elämä on ollut. Tarinoiden kautta tulevat sukupolvet ymmärtävät sitä elämää, mistä he ovat tulleet.

Sukutapaaminen Toholammilla tulee olemaan ratkaisevan tärkeä ajatellen tämän kirjan toteutumista. Kannustakin kaikkia sukulaisia tulemaan paikalle keskustelemaan ja olemaan yhdessä. Tulee mieleeni sotaveteraanin sanat Sauli Niinistölle presidentin vastaanotolla. "Yksin emme ole mitään, vaan yhdessä suuri voima". Voisiko nämä sanat kannustaa myös meitä tekemään meille ja tuleville sukupolville palvelus perustamalla sukuseura, jonka kautta voimme organisoitua ja luoda tarinoita, jotka jäävät elämään. 
-Janne

Tämän sivuston kuvien luonnissa on käytetty ChatGPT:tä.